Italiassa päiväkoti jaetaan siis kahteen osaan: perinteisesti asilo nido:ksi kutsuttuun päiväkotiin, joka on tarkoitettu 1 (0)-3 -vuotiaille lapsille sekä leikkikouluun eli scuola materna:an (nykyinen scuola dell'infanzia), joka on tarkoitettu 3-5-vuotiaille lapsille. Scuola maternan käymisprosentti on hyvin korkea, niillä seuduilla (eli Rooman ympäristö sekä tämä Torinon seutu) joilla olen itse asunut, 99% la psista kävi scuola maternaa, myös siinä tapauksessa, että äiti ei käy töissä. En tiedä, onko kyse italialaisten erilaisesta suhtautumisesta sosiaalistumiseen vai mihin, mutta tätä scuola maternassa käymistä tunnutaan pitävän itsestäänselvyytenä ja lapsen pitämistä kotihoidossa kouluikään eli 6-vuotiaaksi saakka lapsen edun vastaisena :)
Neidin luokalla taas on 25 oppilasta, joista osa vaipoissa, osa ei. Yksi opettajista onkin nidon eli pienempien lasten opettaja ja toinen varsinainen scuola maternan opettaja.
 |
| Kaikilla lapsilla on yllään grembiule, eli takkiessu. Tytöillä tietenkin vaaleanpunainen ja pojilla vaaleansininen. Ihan kätevä tapa estää sekä vaatteiden likaantuminen että vaatteiden vertailu, vaikka toivon mukaan näin pienet nyt eivät muutenkaan vertaile vaatteittensa muodikkuutta sen kummemmin... |
Neidillä ei onneksi olekaan vaikeuksia irrottautua äidistä, vaan hän on lähtenyt omatoimisesti leikkimään ja tullut äidin luo käymään vain silloin tällöin näyttääkseen jotain uutta lelua. Muutamaan otteeseen olen lähtenyt "käymään vessassa" ja Neiti on jäänyt yksikseen. Tarkkailin sitten häntä hiukan kauempaa ja se mitä näin, oli rauhoittavaa. Yhdessä vaiheessa Neiti pelästyi mörisevää leikkitoveria ja juoksi pakoon ja kaatui. No, hänen omaopettajansa kiiruhti heti luokse, selitti, että toinen lapsi halusi vain leikkiä ja niin Neiti nousi ylös ja palasi takaisin tämän mörisevän lapsen luo. Ei siis sen kummempia traumoja. Sitten hän näki taas minut ja juoksi luokse selittäen, kuinka oli pelästynyt. Ja sitten taas leikkimään...
Leikkitiloja on erilaisia: iso piha, iso sali liukumäkineen, näyttämöineen ja muine leluineen, jossa järjestetään myös viikottainen "liikuntatunti". Neidin ryhmällä varsinaisia luokkahuoneita on kaksi: toisessa on pienet pöydät tuoleineen ja siellä myös syödään ja "askarrellaan" (siis kuulemma sotketaan maaleilla) ja toinen on leikkihuone, joka on täynnä leluja ja jossa myös nukutaan päiväunet. Isommilla lapsilla luokkia on vain yksi, koska he syövät kaikki yhdessä ruokalassa.
Varsinaisiin tositoimiin pääsemme vasta ensi viikolla, kun Neiti totuttelee leikkikouluun myös ilman mamman seuraa. Vielä maanantaina vietämme koululla pari tuntia yhdessä, mutta jo tiistaina vietämme yhdessä vain ensimmäisen tunnin ja sen jälkeen Nti jää muiden lasten ja opettajien seuraan kahdeksi tunniksi. Keskiviikkona ja torstaina sama toistuu ja perjantaina onkin sitten se varsinainen tulikoe: Neiti viettää koko koulupäivä yksin. Aluksi koulupäivä on 3,5 tunnin mittainen ja pitenee pikku hiljaa 4-5 tuntiin. Koulupäivä on tarkoin rajattu, eli vanhemmat voivat hakea lapsen kotiin vain tiettyinä aikoina, eivät suinkaan milloin vain. Tänä vuonna on vielä mahdollisuus puolipäiväiseen kouluun, mutta jo ensi vuonna koulupäivä on täyspitkä eli loppuu vasta klo 15.30 tienoilla.
Toistaiseksi on vaikea sanoa, kummalle koulun alku on ollut jännempää: mammalle vai Neidille. Nähtäväksi jää myös kumpi kärsii tästä osapäiväerosta kovemmin. Ainakin itselle ajatus vaatii vielä totuttelua, Neidin sopeutuminen saattaa ollakin nopeampaa...
Onnea nuorelle neidille uudelle tielle.Mielenkiintoista oli lukea tuosta teidän käytännöstänne.Miten muuten on tuon asilo nidon kanssa,onko se valtion tukemaa vai yksityistarhoja? Täällä valtion tai kaupungin järjestämät tarhat alkavat vasta 3-vuotiaasta,ja sitä ennen on joko yksityisiä tai järjestöjen ylläpitämiä päiväkoteja ,jotka ovat kalliita,etenkin,jos ne ovat yksityisiä.Kesän mielenosoitukset täällä ovatkin vaatineet tuettua toimintaa lapsille 0-vuotiaasta lähtien.
VastaaPoistaHieno koulu teidän neidillä, meidän koulu on hieman enemmän sanoisinko...neuvostotyyliä :D. Mielenkiinnolla odotan miten yksi opettaja saa 27 pientä pysymään kurissa! Koulu 3-vuotiailla täällä alkaa vasta 16 päivä, eli vielä on hieman lomaa jäljellä!
VastaaPoistaYaelian: Asilo nidoja on tietääkseni sekä yksityisiä että valtiollisia tai pikemminkin vissiin kunnallisia. Niihin on kyllä niin vaikea päästä, (miltei mahdotonta kysyntään nähden), että hirmuisen isolle osalle on valintana isovanhemmat, kotiäitiys sinne 3v. saakka tai sitten yksityiset baby parkingit, jonne lapsen voi "parkkeerata" tunneittain tai sitten koko päiväksi. Sen sijaan scuola maternaan on oikeus kaikilla lapsilla, jos oman kunnan kouluissa ei ole tilaa, toiset kunnat ovat velvollisia ottamaan. Sezione primaveraa taas ei ole kaikissa leikkikouluissa, meidän koulumme on omassa kunnassamme ainoa.
VastaaPoistaSuvi: täälläkin julkisen puolen koulut aloittavat joko 12. tai 16. päivä, mutta Neitin koulu on yksityinen, joten se saattaa selittää hiukan tuota "hienouttakin". Ei mitenkään erityinen, mutta mielestäni viihtyisä, vaikka noista kuvista ei nyt oikein saa käsitystä, oli vaikea löytää kuvia, joissa ei olisi ollut muitakin lapsia :) Minäkin ihmettelin, että kuinka opettajat saavat pidettyä koko luokan kurissa, mutta kuulemma ei ole juuri ongelmia, kai se on niinkin, että opettajalla on ihan erilainen auktoriteetti kuin vanhemmilla. Neitikin, joka mielestäni on aina ollut vilkas, on koulussa melkein rauhallisimmasta päästä, istuu kiltisti kun pyydetään, odottaa vuoroaan jne. :)
Minà luulen, ettà tarhassa kày sen vuoksi niin paljon lapsia, koska se on jo niin selkeàsti koulu eikà hoitopaikka, kuten suomessa. Tarhassa opitaan jo kirjoittamaan (vàhintàànkin kirjaimet erikseen, jos ei sitten jotain tavujakin) ja vàrittàmààn....Niin ja se vàrittàminenkin PITàà olla siistià vàrittàmistà eikà sellaista tòhrimistà. Siksi ehkà tuo korkea prosentti...kun sitten taas usein alle kolme vuotiaat pidetààn kotona tai nonnilla, kun taas suomessa menevàt usein perhepàivàhoitoon tai tarhaan.
VastaaPoistaTosi kivannàkòinen tuo teidàn tarha, neiti viihtyy aivan varmasti....eikà aikaakaan kun mammakin varmasti oppii nauttimaan ihanasta omasta ajasta :D
(äh - tuhosin ilmeisesti edellisen kommentin...)
VastaaPoistaEli siellä näyttäisi olevan samankaltainen koulunaloitus kuin Ranskassa Miriamin serkuilla.
Täällä Irlannissa lapsen pitää olla periaatteessa täyttänyt 4v ennen toukokuun loppua, että voi aloittaa koulun syyskuussa. Mutta jos on irti vaipoista ja osaa käydä itsenäisesti vessassa ja koulussa on tilaa niin myöhemminkin syntyneet pääsevät opinahjoon. Vanhemmat häädetään luokasta vartin kuluttua ja koulupäivä on kaksi ensimmäistä viikkoa 08:50-12:00 ja sen jälkeen 13:30 asti. Se on monelle pienelle aika kova pala jos on ollut kotona äidin kanssa siihen asti.
Eli 6 vee neitokaiseni aloitti kolmannen kouluvuotensa pari viikkoa sitten.
Suloista sunnuntaita sinne saapasmaahan!
Ihania kuvia. Mukavaa koulunalkua myös :)
VastaaPoistaCiacy: Tuo kuulostaa varteenotettavalta selitykseltä scuola maternan suosiolle, kukapa haluaisi lapsensa aloittavan varsinaisen koulun heikommissa kantimissa opetuksen suhteen? Meillekin puhuttiin tästä Neidin koulusta tyyliin "sieltä tulevat lapset saavat koulussa muita parempia numeroita, osaavat jo lukea ja kirjoittaa jne.", kovinkaan moni ei edes maininnut sitä vaikuttivatko opettajat kivoilta tai sopivilta, ehkä sitä pidettiin itsestäänselvyytenä tai sitten ei niin merkitykselliseltä. Onneksi kuitenkin huomasin, että ainakin Neidin opettajat todellakin näyttävät nauttivan työstään ja ovat juuri passeleita pienimpien luokalle.
VastaaPoistaHeljä: tosi kiiinnostava kuulla Irlanninkin käytännöistä! Ja olet varmasti oikeassa siinä, että jos on aina ollut kotihoidossa, yhtäkkinen koulun aloittaminen voi tuntua rankalta.
Lumppumaakari: Kiitos :)
W la materna!
VastaaPoistaAlle kolmevuotiaat tarvitsevat hoivaa. Yli kolmivuotiaita voi varhaiskasvattaa. Poliittisesti on ongelmallista se, ettei äitiyslomaa voi pidentää tai lasten kotihoitoa tukea, ja italialainen systeemi jossa naisten eläkeikä on varhaisempi kuin miesten on joutunut EU:n silmätikuksi epätasa-arvon takia. Varhaisemmin eläkkeelle jäävät isoäidit kun ovat olleet koko maan selkäranka ja hoivareservi.
Itse olen suunnattoman huojentunut siitä että poika pääsee taas huomenna ammatti-ihmisten varhaiskasvatettavaksi :)
Moikka!
VastaaPoistaKyselin sulta joku kuukausi takaperin Napolista ja täällä minä nykyään sitten asustelen:)
Sopeutuminen tänne on hurjan vaikeaa, mutta yritys on kova kymppi selvitä.. Kiitos tästä blogista, on kiva lukea juttuja italiasta, kun itsekin täällä nyt olen. Eri elämäntilanteissahan me ollaan, mutta ihan samanlailla meidän molempien arkeen kuuluu nyt lapset:)
Koti-ikävöintiä, lastenhoitoa ja tänne sopeutumista - sitä on nyt mun elämäni tällä hetkellä.
Kaikkea hyvää Neidin koulutielle!
Jjm
Voi miten suloinen pikku koululainen kuvissa! Voin kuvitella, että lapselle koulunaloittaminen on jännää ja kivaa; hänellähän on sielä touhua, leikkiä ja kavereita koko päivän ... mamalle voipi tulla vähän yksinäistä kotosalla ... ;) Tsemppiä hurjasti teille molemmille! ;)
VastaaPoistaKiinnostavaa kuulla eri maiden käytännöistä.
VastaaPoistaSuomessa päiväkodeissa ja eskarissa yhtä aikuista kohti saa olla seitsemän lasta ja monet erityslapset ovat kahden paikalla, jolloin ryhmäkoko heti pienenee.
Ryhmässä on useimmiten yksi lastentarhanope ja kaksi hoitajaa, jolloin koko ryhmän koko on 21 lapsen tienoilla.
Täällähän kuulee heti kritiikkiä, jos ryhmäkokoja kasvatetaan..
Sinänsä Suomi on pärjännyt loistavasti koululaisten oppimista vertailevissa Pisa-tutkimuksissa
(en tiedä miten esim.Italia sijoittui tässä), ettei koulunaloitus seitsemänvuotiaana ole suorilta huono juttu ;)
Ekaluokalla Suomen valtakunnalliset suositukset ryhmäkoosta ovat 16 oppilasta, mutta tuo koko toteutuu harvassa kunnassa.
Kunnille jopa maksettiin määrärahaa ryhmäkoon pienentämisestä, mutta rahat ovat tainneet valua jonnekin muualle.
En tiedä, kuinka paljon olet seuraillut Suomen uutisia, mutta täällähän käytiin keskustelua ryhmäkoon merkityksestä koulusurmien jälkipuinnissa ja suosituksia pienennettiin, mutta lakia niistä ei laadittu.
Ehkäpä Italiassa opettajalla on vielä erilaista auktoriteettia, joten pärjäävät isojen ryhmien kanssa.
Omat lapseni ovat menneet 5-vuotiaina kielikylpyeskariin(pitää aloittaa vuotta aiemmin, jotta kielitaito on koulun alkaessa riittävä).
Minun mielestäni tuo on ollut omilleni melko hyvä ikä, lapsi on motivoitunut oppimaan ja kaipaa muutakin touhua kuin äitin seuraa ja pärjää jo itsenäisesti monissa jutuissa. Kolmi- ja nelivuotiaana ovat käyneet seurakunnan kerhoa. Olisivat oikeasti turhautuneet, jos olisivat kotona pörränneet vain minun kanssa eskari-ikään asti.
Tulee pitkä kommentti, mutta vielä siitä, että eri kielissä taitaa lukemaanoppiminen mennä erilaista rataa..
Muistan, kun Englannissa au pair -perheeni äiti selitti, että englantilaislapsilla menee useampi vuosi lukemaanoppimisessa, koska lausuminen ja kirjoittaminen ovat niin erilaisia.
Ehkäpä lausumisen ja kirjoittamisen samanlaisuus vaikuttaa siihen, että myöhäinen koulunaloitus toimii meillä Suomessa.
Lähes kaikki osaavat lukea ekaluokalla sujuvasti viimeistään jouluna, useat oppivat nykyään jo eskarissa.
Mitenkähän on italian kielen kanssa?
Kivan näköiset leikkitilat. Inspiroivan värikkäät.
terveisin kotona työskentelevä lastentarhanope