Kiirettä on pitänyt

Kiireinen syksy. Ja vielä kiireisemmeltä näyttävä talvi. Kaiken lisäksi sain päähäni, että pitäisi suorittaa maisterintutkinto alta pois, kun se siellä hiertää ja pistelee. Minähän olen opiskellut Rooman La Sapienza - yliopistolla jo 13 vuotta... jee! Naurettavinta on, että minulla puuttuu maisterintutkinnosta kolme pientä tenttiä, jotka lasketaan vanhassa tutkintosuunnitelmassa 1,5 tentiksi sekä se surullisenkuuluisa gradu.

Olen suoritellut tenttejä hiljakseen vuosien varrella, kieltämättä lentoemännän työt ja välivuosi Suomessa hidastivat opintojen etenemistä. Ja raskaaksi tultuani tuli täysi stoppi, hiivatti sentään. Nyt sitten niitän, mitä olen kylvänyt: harmaita hiuksia ennen hermoromahdusta, joka on odotettavissa minä hetkenä tahansa italialaisen yliopistobyrokratian villissä viidakossa seikkaillessani.

Tähän mennessä olen yrittänyt saada selvää maailman epäselvimmistä nettisivuista a lá Sapienza. Ei lupaa hyvää. En tiedä joudunko maksamaan vanhoja yliopistomaksuja 5000€ vai ehkä vain 1500€.

Olen kirjoitellut sähköposteja, vastausaikataulusta ei ole tietoa. Olen soitellut puheluita niin Roomaan kuin Torinoon, koska alunperin suunnittelin vaihtavani La Sapienzasta Torinon yliopistoon. Helpottaisi hiukan tenttimistä. Mutta vaikka La Sapienza vielä suostuisikin vaihtoon, on vaihto tämän vuoden osalta Torinossa jo loppunut.

Totta puhuen, kun kysyin lisätietoja Torinon yliopiston hallinnosta, tuli sellainen tunne, että tänne en kyllä haluaisikaan tulla opiskelemaan: yliopistohenkilökunnan töykeys on Italiassa aivan omaa luokkaansa. Se ärsytti minua jo parikymppisenä opiskelijana, ja nyt, kolkyt ja risat perheenäitinä tuo ylimielinen röyhkeys saa minut raivostumaan. Yliopistolla harjoitetaan oikein tehokkaasti "valta se on pienikin valta" tyylistä käytöstä, eikä kukaan uskalla/voi sanoa näille taliaivoille mitään, koska muuten opiskelijan elämää hankaloitetaan entisestään...

Tällä hetkellä siis tutkintoni kohtalo on täysin auki. En tiedä, saanko siirrettyä opintojani ensi vuonna Torinoon ja jos, niin kuinka monta tenttiä minun on tehtävä ennen kuin pääsen gradua kirjoittamaan. En myöskään tiedä, kannattaako minun unohtaa siirto ja jatkaa opintoja La Sapienzassa, vaikka tenttiminen paikan päällä onkin vaikeaa. Lentokoneet on toki keksitty, mutta päiväseltään Roomassa käyminen on rankkaa joka tapauksessa.

Kiirettä siis pitää. Peukut pystyyn ja toivotaan, että joku heltyy vastaamaan edes sähköposteihin, sekin olisi jo askel eteenpäin...