Silviosta musta orhi pressanvaaleihin

Tein tämän postauksen alunperin toiseen blogiin, mutta kun se nyt sivuaa italiankin poliittista näyttämöä, julkaisen sen täälläkin. Kaksi yhden hinnalla vai mitenkäs se nyt menikään.

Olen aloittanut kaunokirjoituslakon solidaarisena vastalauseena Jarin ja kaikkien muiden kurdien syrjinnälle Vasta, kun Jarilla on prenikka takanreunuksella, suostun jakamaan kirjallisia lahjojani muidenkin nautittavaksi.

Sillä välin voinkin rakentaa uraa poliittisena agitaattorina. Sain tähän inspiraation räyhämäkeläiseltä blogini lukijalta, joka toivoi minun välittävän kirjeensä Silvio Berlusconille, kun seuraavan kerran törmäämme jossain pizzeriassa.

Rakas Silvio (suomalaiselle tuo rakas on vähän vaikea sana, mutta kuten näet, myös räyhämäkeläiset oppivat eurooppalaisille poskenpussailutasolle)

Kirjoitan Sinulle, koska olen huolissani Suomen valtion poliittisesta tilanteesta. En tiedä, onko sinulle muistettu kertoa, mutta se sarjakuvahahmon näköinen täti, joka on viime vuosina edustanut maatamme muutamissa kansainvälisissä kekkereissä, on lähdössä eläkkeelle. Joudumme siis valitsemaan uuden presidentin. 

Samaan aikaan kiittämättömät pastanjauhajat ja mandoliinin rämpyttäjät yrittävät päästä Sinusta eroon. Mielessäni välähti, kun loppukevennyksessä hypättiin presidenttiehdokkaiden paneelikeskustelusta Sinun kuuluisaan panokeskusteluusi. Voisiko Sinusta olla pelastamaan myös Suomea?

Suomen maine on kärsinyt viime aikoina lommoja. Sen feta- ja ouzo -jupakan jälkeen Suomella on kauhean tosikon ja pihin känkkäränkän maine. Se meinaa hallaa myös Suomen taloudelle. Tuleeko tänne enää lainkaan mustikanpoimijoita Taimaasesta, jos ei ole takuuta minimipalkan maksusta ja ihmisoikeuksien polkemisesta?

Sinä taas saisit Suomen taatusti maailmankartalle, ja vielä nopeammin kuin se Juoksija-Paavo. Lisäksi kaverisi Putin asuu tässä ihan naapurissa, eli voisitte varmasti kyläillä helpommin puolin ja toisin. Kukaan ei varmaan loukkaantuisi, jos tarjoaisit Putinille omaa pysyvää tukikohtaa vaikka jostain Porkkalan suunnalta. Suomalaiset ovat vieraanvaraista kansaa.

Ymmärrän, että Itämeren puhurit huolestuttavat sinua ja hiuspohjaasi, mutta siitä ei kannata huolehtua. Jos kutrit tuntuvat jäykistyvän outoon asentoon, antaa Mauri varmasti hitusen omistaan, hänellä niitä riittää. Maurilta saa myös vinkkiä korkokenkien käytöstä liukkailla keleillä.

Tokihan meillä on presidenttiehdokkaita omastakin takaa. Mutta kun ovat niin vaisuja, varsinaisia seinäkukkasia. Naistentansseissa kukaan ei niiden päälle vilkaisisikaan, paitsi ehkä Isoa Paavoa, kun on sellainen hujoppi, että iskisi diskopalloon päänsä. 

Tai sitten sitä Pekkaa, mutta se kuitenkin vaatisisi, että sitä viedään. Pekasta olisi kyllä kansainväliseen edustamiseen puolisonsa ansiosta, mutta mitä jos se saa taas päähänsä kasvattaa ne viikset? Vaikka kesäviikset? Viiksekkäillä valtiopäämiehillä ei ole kauhean hyvä maine, oli nimi sitten Adolf, Josef tai Pekka. 

Timon saisi ylös röhnöttämästä vain Siniristilipun soitolla. Tulisit kyllä varmasti hyvin juttuun sen Pienen Paavon kanssa. Hänkin vihaa mediapeliä, siitä riittäisikin teillä jutunjuurta. Voisit vakuuttaa hänet ehkä myös oikeusjärjestelmän mädäntyneisyydestä.

On meillä kyllä se Sauli, josta minäkin ehdin jo innostua, ennen kuin kävi selväksi, ettei tämä olekaan Se Sauli, joka siellä Hollywoodissa asustelee, vaan aivan eri. Tämä ei panisi kaatumisiaan lakeerikenkien piikkiin, vaan syyttäisi mustelmista rullaluistimia. Ei hyvä, menee arvokkuus. On tällä kyllä koira, jonka kanssa voisi poseerata sen ameriikan ruskettuneen valtiopäämiehen rinnalla. Mutta Sinulla, rakas Silvio, on seuranasi aina sellainen liuta mirrejä, ettei siinä parit haukut ole yhtään mitään.

Sinulla tosiaan kun tuota mieskuntoakin riittää, rakas Silvio, niin täällä saisit vastusta useammankin viagran edestä: meillä on tarjota Johannaa, Saanaa, Martinaa ja hätätilanteessa myös BB-talosta voi käydä hakemassa naisvieraita Mäntyniemeen. Ja näille ei tarvitse edes maksaa, korvata korkeintaan tekstarit, kaiken muun tekevät ilmaiseksi, eli voit pitää sitä työpaikkaetuna.

Ruoasta ei myöskään tarvitse huolehtia. Jos silakat eivät kelpaa, niin kansallisruokamme makaroonilaatikko maistuu varmasti.

Mitä sanot, rakas Silvio? Tehdäänkö sopimus? Kannattaa tehdä se nopeasti, ennen kuin ne kiittämättömät makaroninpurijat ja muut lurjukset ehtivät sulkea sinut linnaan. Sellaisesta ei ole täällä Suomessa pelkoa, täällä rötösherran pelko on viisveisaamisen alku eikä näillä lakeuksilla pilkata rahajumalaa.

Ystävällisin terveisin, 

R. R. Räyhämäki herran vuonna 2011.