Joulumarkkinoilla

Viikonloppuna kaupungissamme pidettiin joulumarkkinat. En ole vannoutunut jouluihminen, vaikka tontuksi tunnustaudunkin. Italialaisille kerron usein toimivani Korvatunturin ison kihon kaksoinagenttina: lähetän raportit kilteistä lapsista aina säännöllisin väliajoin eteenpäin. Berlusconi tosin on törttöillyt mennä vuosina siihen malliin, ettei hän saa joululahjoja edes tulevina vuosina vaikka eläisi koko loppuelämänsä pyhimyksen tavoin tai edes ihmisiksi.

Yleensä en ole rihkaman enkä edes joulukrääsän ystävä, mutta kun miehen tädit (ja yksi setä) ovat tulossa viikon lopulla kylään (tosin joutuvat raukat hotelliin, kun vierashuoneessamme majailee äitee alias mumma, jippii!) Festa dell'Immacolatan eli Kristuksen äidin Marian juhlan yhteydessä, niin minulle tuli tarvetta keräillä jonkinmoista tilpehööriä lahjapussukoihin, kullekin kolmelle tädille oma ja yksi Bolognaan neljännelle tädille vietäväksi.

Mieheni sukulaiset ovat aivan ihania: italialaisittainkin hyvin kovaäänisiä, herttaisia, vieraanvaraisia ja kaikilla naispuolisilla henkilöillä on tietenkin musta vyö ruoanlaitossa. Lahjapussukoihin päätyikin joulukoristeiden lisäksi hieman piemontelaisia maistiaisia, ruoka-aiheiset lahjat ovat Italiassa erittäin suosittuja. Tiedän, etteivät myöskään sukulaiset tule meitä tapamaan tyhjin käsin: he lähettävät joululahjoja postitse jopa omille vanhemmilleni sekä sisarelleni miehineen! Tällä kertaa mumma voikin tuoda suomalaisia tuliaisia aivan itse, yleensä äiti on lähettänyt tädeille suomalaisia käsityölästuotteita myös postin kautta.

Lahjojen lisäksi täytyy italialaissukulaisten tapaamisessa ottaa huomioon myös kestitys: jokaisella lounaalla ja illallisella tarjotaan ainakin eturuoka (pastaa tai riisiä) ja pääruoka (lihaa tai kalaa). Miehen kanssa pistimme oikein mustaa valkoiselle miettiessämme tarjoilua, viisi yhteista ateriaa tarkoittaa yhteensä kymmentä eri pötyä pöytään. Koska lounaan loputtua pitäisi periaatteessa jo ryhtyä valmistamaan illallissapuskoita, aloitin itse valmistelut jo maanantaina: lasagnen ja muun pasta al fornon voi valmistaa etukäteen ja pakastaa, samoin palapaistin ja täytetyn paistin. Jos ainakin pari ruokaa on jo tällä tavoin valmiina ja vain kypsennystä vailla, ei yhden aterian valmistamiseen kulu niin tuhottomasti aikaa. Tarkoitus kun on myös seurustella ja esitellä nähtävyyksiä. Viime jouluna veimme tätejä Venarian kuninkaanlinnaan, tällä kertaa olisi kiva kierrellä vähän Torinossa, äiteekään ei ole siellä vielä oikein mitään ehtinyt nähdä.


Eihän sitä tiedä, vaikka ehtisin napata pari kuvaa turistikierrokseltammekin...